children-from-school-often-folded-in-finland-footSuomi on siitä poikkeuksellinen maa, että meillä monet lapset kulkevat itse koulumatkat kouluun kävellen tai pyörällä. Monessa muussa maassa tämä ei välttämättä ole lainkaan edes mahdollista monestakin tekijästä johtuen. Saattaa esimerkiksi olla niin, että maassa on yksinkertaisesti aivan liian turvatonta lapselle kulkea yksin jalkaisin pitkin kaupungin katuja. Usein koulumatkat taitetaan autolla esimerkiksi Meksikon ja Brasilian kaltaisissa maissa, joissa tietyt osat voivat todella olla vaarallisia lapsille yksin kuljettavaksi. Toinen syy koulumatkojen taittamiseen autolla voi olla sekin, että etäisyydet ovat yksinkertaisesti liian pitkiä tai se, että maan kulttuuriin yksinkertaisesti kuuluu liikkua huomattavasti enemmän lyhyitäkin etäisyyksiä autolla kuin mihin me suomalaiset olemme tottuneet. Esimerkki tällaisesta maasta on Yhdysvallat, jossa lapset yleensä viedään kouluun joko vanhempien autolla tai vaihtoehtoisesti heidät kyyditsee sinne elokuvista tuttu koulubussi.

Suomessa lapsia liikkuu kouluun tietysti toisinaan myös koulutaksilla tai kenties vanhempienkin kyydillä etäisyyksistä riippuen, muttei kuitenkaan ole lainkaan tavatonta nähdä aivan pieniäkin koululaisia reppu selässä taittamassa koulumatkaansa joko jalkaisin tai miksei pyörälläkin. Tämä on todella hyvä asia jo lapsen hyvinvoinninkin kannalta, sillä säännöllisesti taitettu koulumatka tukee lapsen päivittäistä liikunnantarvetta loistavasti. Raitis ulkoilma piristää ja pitää ajatukset virkeinä. Itsekseen kulkeminen kodista kouluun kasvattaa myös itsenäisyyttä ja vastuuntunnetta.

Toki uutisissa joutuu lukemaan toisinaan myös koulumatkojen varjopuolista. Välillä käy nimittäin niinkin, että varomattomat autoilijat jättävät pienet koululaiset täysin huomioimatta, jolloin lopputuloksena saattaa olla esimerkiksi ikävä liikenneonnettomuus. Koska aihe on ollut tapetilla aina syksyisin koulujen alettua jo vuosikymmenten ajan, on se kuitenkin tuntunut tehoavan. Usein autoilijat päästävät koululaiset suojatiellä kulkemaan ensin turvallisuuden takaamiseksi. Lisäksi liikennemerkeissä juurikin koululaiset on huomioitu varsin hyvin. Usein alueet, joilla koulumatkalaisia paljon liikkuu, on varustettu esimerkiksi liikennehidasteilla, jotka ovat varmasti myöskin pelastaneet monilta ikäviltä tilanteilta.

Tämä liikenneturvallisuuden riski on valitettava, mutta kaiken kaikkiaan suomalaislasten kulkemista kouluun itsekseen voidaan kuitenkin nähdä todella positiivisena asiana. Näin lapset omaksuvat terveen suhtautumisen liikuntaan, ja liikkuminen tapahtuu melkeinpä itsestään ilman, että sitä edes ajattelisi varsinaisesti liikuntana.