exercise-is-a-prerequisite-for-the-childs-growth-and-developmentLasten ja nuorten vähäinen liikunnan määrä on ollut huolenaiheena lähes koko 2000-luvun ajan. Yksi merkittävä tekijä liikunnan vähenemisessä on ollut teknologian kehittyminen, minkä myötä esimerkiksi tietokoneista ja puhelimista on tullut olennainen osa niin lasten, nuorten kuin aikuistenkin arkipäivää. Teknologia on lisännyt istuallaan ja paikallaan vietetyn ajan määrää ja näin omalta osaltaan vaikuttanut liikunnan vähenemiseen.

Liikunnalla on suuri merkitys terveydelle ja hyvinvoinnille, sillä riittävä liikunta auttaa muun muassa jaksamaan paremmin, keskittymään pidempään ja oppimaan helpommin. Päivittäinen liikunta on edellytys lapsen normaalille fyysiselle kasvulle ja kokonaisvaltaiselle kehitykselle. Motoristen taitojen ja hermoston kehittymisen kannalta on myös tärkeää, että lapsi saa liikkua erilaisissa ympäristöissä. Liikunta auttaa lasta hahmottamaan omaa kehoaan sekä sen ja hänen oman itsensä suhdetta ympäröivään maailmaan. Lisäksi liikunnalliset taidot tukevat huomattavasti lapsen minäkuvan kehittymistä.

Jokainen lapsi liikkuu omalla tavallaan. Joku juoksee, pomppii ja kiipeilee, kun taas toinen liikkuu varovaisesti ja rauhallisesti muiden toimintaa sivusta seuraten. Lapsen temperamentti heijastuu hänen liikuntatapaansa ja -toimintaansa, joten jokainen lapsi on omanlaisensa liikkuja. Toisin sanoen jokaisella lapsella on omat luontaiset ominaisuutensa, joita vanhempien tulee tukea, jotta päivittäinen kahden tunnin liikuntasuositus täyttyy. Lapsen tapa liikkua ei vaikuta arkipäiväisestä elämästä löytyviin liikuntamahdollisuuksiin: vauhdikas lapsi voi juosta pihalla, harjoitella kuperkeikkoja sekä kärrynpyöriä tai pelata jalkapalloa, kun taas rauhallinen lapsi voi kävellä, kiivetä puuhun majaa rakentamaan tai tanssia balettia.

Päiväkodeissa liikuntaan ja ulkoiluun panostetaan, koska niissä tiedostetaan liikunnan merkitys lapsen fyysiselle ja henkiselle kasvulle. Motoristen taitojen lisäksi ohjattu liikunta päiväkodeissa auttaa lasta kehittämään sosiaalisia taitojaan. Sen sijaan kouluissa liikunnan määrä on vähentynyt huomattavasti 2000-luvulla. Oleellinen osa koulujen arkea ovat välitunnit, joilla koululaiset viettävät viikossa keskimäärin viisi tuntia. Välituntien yhteenlaskettu aika on siis pidempi kuin yksittäisten oppiaineiden viikoittainen tuntimäärä. Ne ovat kuitenkin jääneet lähes täysin huomiotta, kun on pohdittu, millä keinoilla ja missä lapsia ja nuoria voidaan innostaa liikunnan pariin. Välitunnit ovat oiva mahdollisuus lasten ja nuorten liikunnan lisäämiseen. Lisäksi välituntiliikunta ja pihaleikit ovat huomaamatonta hyötyliikuntaa, joka motoristen taitojen lisäksi kehittää koululaisten sosiaalisia taitoja.